Kudotut kankaat kudotaan loimi- ja kudelangoista, ja niiden staattinen sähköntuotanto liittyy läheisesti kuitumateriaaliin ja ympäristöolosuhteisiin:
1. Kuitukoostumus: Luonnonkuidut (puuvilla, pellava, villa) imevät voimakkaasti kosteutta, johtavat helposti latausta ja keräävät vähän staattista sähköä; synteettiset kuidut (polyesteri, nylon jne.) imevät huonosti kosteutta, kestävät hyvin ja säilyttävät latauksen helposti kitkan jälkeen. *Textile Research Journalin* (2020) tietojen mukaan polyesterikankaan staattinen jännite kitkan jälkeen voi nousta yli 2000 V:iin, kun taas puuvillakankaan staattinen jännite on yleensä alle 500 V.
2. Ympäristön kosteus: Kun ilmankosteus on alle 40 %, kuidun pinnalle on vaikeaa muodostaa johtavaa vesikalvoa, mikä parantaa merkittävästi staattista vaikutusta. Kokeet osoittavat (viittaen ASTM D423 -standardiin), että kun kosteus saavuttaa 60 %, polyesterikankaan staattinen jännite laskee noin 65 %.
3. Kitkataajuus: Nopea kitka (kuten vaatteiden joutuessa kosketuksiin kankaan kanssa kävellessä) nopeuttaa varauksen siirtoa. Tiukasti kudotut kankaat (kuten popliini ja kangas) ovat alttiimpia staattiselle sähkölle kuin löyhästi kudotut kankaat (kuten sideharso), koska niiden langan kosketuspinta on suurempi.
